Katutaide M.Y. Festissä – Fannyn loppuraportti

Tässä loppuraportissa käsittelen katutaidekonseptin kehitysvaiheita luomisprosessista lopputulokseen.

 

Tilapioneerit valtaa Colosseumin

 Helsingin yliopiston Tilapioneerit-projektikurssin tarkoituksena on kehittää vajaakäyttöisiä tai aktivointia kaipaavia kohteita, ja samalla tutkia kaupunkitilojen tilapäiskäyttöä. Tänä vuonna kurssi järjestettiin Vantaan Myyrmäessä, entisen Imatran voiman (nykyinen Fortum) tyhjentyneessä pääkonttorissa Colosseumissa, yhteistyössä Vantaan kaupungin ja Elon kanssa.

Tilapäiskäyttö tarkoittaa kirjaimellisesti, että tyhjillään oleva kiinteistö vuokrataan tai annetaan väliaikisesti käyttöön jollekin taholle. Tilapäiskäyttö on kaupunkisuunnittelun nouseva trendi, sillä koko Eurooppa on tullut uuden ongelman eteen. Yhä kasvavissa kaupungeissa ei olisi tilaa rakentaa uutta, mutta toisaalta taas kaupungeista löytyy yhä enemmän tyhjillään olevia kiinteistöjä, joiden tulevaisuus on epävarma ja joille etsitään järkeviä käyttötarkoituksia. Tilapäiskäytön ensimmäinen aalto liittyi pitkälti ympäri Eurooppaa tyhjentyneisiin teollisuushalleihin, joihin jälkiteollistumisen aikakaudella perustettiin erilaista kulttuuritoimintaa. Kotimainen esimerkki tästä on Kaapelitehdas, joka on jo yli kolme vuosikymmentä toiminut Helsingin kulttuurikeskittymänä. Teollisuushallien tilapäiskäyttö on usein muuttunut pysyväksi kulttuuritoiminnaksi. Nyt Euroopassa tyhjenevät kuitenkin kovaa vauhtia entiset toimistorakennukset, kuten juuri Myyrmäen Colosseum. Tulevina vuosina onkin mielenkiintoista seurata, muuttuvatko myös tyhjät toimistokiinteistöt kulttuuritoiminnan tilapäiskäyttöön sopiviksi. (Heikkinen 2018)

Tilapäiskäytön suosio on siinä, että se hyödyttää kaikkia osapuolia. Kiinteistönomistajalle ei aiheudu ylläpitokuluja, eikä kiinteistö pääse rapistumaan, kuten tyhjillään seisoville rakennuksille usein käy. Vuokralaiset saavat mahdollisuuden edistää toimintaansa usein markkinoita pienemmillä vuokrakustannuksilla, josta hyötyvät esimerkiksi start up- yritykset ja kulttuuritoiminta. Samalla tilapäiskäyttö varmistaa sen, ettei alue jää tyhjilleen ilman valvontaa ja otolliseksi ilkivallan kohteeksi, vaan pysyy viihtyisänä. (Hernberg 2014: 449)

Tilapioneerieille Myyrmäki oli alueena erityisen kiinnostava, sillä Myyrmäestä löytyy jo valmiiksi aktiivista kansalaistoimintaa, kuten MYYRMÄKI-liike, Myyrmäki seura ry ja Myyrmäen näyttämö ry. Aktiiviset liikkeet toivat yhteistyömahdollisuuksia, mutta nostivat samalla myös rimaa korkeammalle: Myyrmäkiläiset ovat tottuneet kulttuuritoimintaan ja erilaisiin tempauksiin, joten onnistuakseen M.Y. Festin pitäisi tarjota jotakin uutta ja ainutlaatuista.

Myyrmäki oli alueena kiinnostava myös siksi, että se on keskeisessä asemassa tulevaisuuden asemakaavasuunnitelmissa. Kehäradan, Vihdintien, Hämeenlinnantien ja Kehä 3:n kupeessa sijaitsevasta Myyrmäestä kehitetään merkittävää alueellista keskusta, jonne tultaisiin asioimaan myös Helsingin puolelta. Kyselyissä Myyrmäen imagon tärkeimmiksi tekijöiksi nähdään yhteisöllisyys, palvelut ja katutaide. Tähän suuntaan Myyrmäkeä halutaan myös jatkossa kehittää. Asemakaavarungossa korostuvat palvelutarjonta, yhteisöllinen kaupunkikulttuuri ja omaleimainen katutaide sekä tiiveys ja saavutettavuus. Myyrmäki nähdään siis erittäin potentiaalisena kehittämiskohteena, jossa on loistavat mahdollisuudet täydennysrakentamiseen ja ainutlaatuisen imagon luomiseen. (Rajala 2018)

 

Konseptin luomisprosessin kehitysvaiheet

 Lähdimme pohtimaan M.Y. Festin ohjelmaa innovointiryhmissä, joissa tarkoituksenamme oli brainstorming-vaiheen jälkeen valita kourallinen konsepteja, joita lähteä kehittämään pidemmälle. Innovointiryhmämme ideoista jatkoon pääsivät Lounge-tilat, Etupihan ruokatapahtuma sekä Taidegalleria-nimellä kulkenut konseptimme, jota minä ja Miro ryhdyimme suunnittelemaan tarkemmin. Kirjasimme jatkoon päässeet ideamme konseptikorteille, joissa epämääräisesti hahmottelimme konseptin pääpiirteet, käytännön toteutuksen, kohderyhmän, vaadittavat resurssit ja mahdolliset esteet konseptin toteutukselle. Tässä vaiheessa Taidegallerian idea oli olla kaikenkattava taidekokemus, jossa olisi taidetta laidasta laitaan. Kuvailimme Taidegalleriaa ”yllätykselliseksi”, ”yhteisölliseksi” ja ”kaikkialla läsnä olevaksi” kokemukseksi. Seuraavalla viikolla olisi vuorossa konsepti-ideoiden ”testaaminen”, eli ideoiden pitchaus koko ryhmällemme. Epämääräiset konseptikortit oli nyt muutettava selkeiksi, ytimekkäiksi ja mahdollisimman myyviksi neljän minuutin powerpoint-esityksiksi. Lisäksi tehtävänämme oli viikon aikana toteuttaa muutama haastattelu tai kysely, joilla myös testaisimme konseptimme toimivuutta.

Seuraavalla viikolla, päivää ennen konseptien pitchausta, istuimme Miron kanssa Kaivokadun Robert’s Coffeessa valmistelemassa powerpoint-esitystämme. Viikon aikana olimme päättäneet, että Taidegalleria keskittyisi ensisijaisesti katutaiteeseen. Päätökseen vaikutti Myyrmäen maine katutaiteen Mekkana, jossa on aktiivisesti edistetty katutaiteen näkyvyyttä (myrtsi.fi, Rajala 2018), ja jossa sijaitsee esimerkiksi katutaiteeseen keskittynyt taidemuseo Artsi. Samalla konseptimme sai myös uuden nimen, Urban Art Experience. Pitchissämme kuvailimme nyt konseptiamme ”osallistavaksi kaupunkitaidekokemukseksi” ja ”kävijälähtöiseksi jatkuvan muutoksen tilakokemukseksi”. Inspiraatioinamme toimi Roska-baari, jossa asiakkaat ovat vapaasti saaneet ”töhriä” baarin seiniä ja kalusteita. Erityisen tärkeää meille oli siis se, että tapahtumassa kävijät saisivat tapahtuman aikana ja etukäteen olla mukana luomassa taidetta. Suunnittelimme esimerkiksi yhteistyötä paikallisten koulujen, nuorisotalojen, vanhainkotien ja järjestöjen kanssa. Halusimme näin korostaa tapahtumaa yhteisöllisenä taidekokemuksena, joka korostaisi Myrtsin paikallisidentiteettiä.

Viikon aikana olimme Facebookin kautta lähettäneet kyselyn konseptistamme muutamalle katutaiteilijalle. Kysyimme muun muassa uskovatko he, olisiko katutaidepainotteiselle tapahtumalle laajaa kiinnostusta, olisiko tapahtuman toteuttaminen lyhyessä ajassa mahdollista, ja löytyisikö ylipäätään taiteilijoita, joita kiinnostaisi osallistua tapahtumaan vapaaehtoisesti, sillä emme pystyisi maksamaan taiteilijoille korvauksia. Saamamme vastaukset olivat pääosin positiivisia ja kannustavia. Vastauksissa korostui kuitenkin se, että yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa on haastava ja pitkäaikainen projekti, joka vaatisi huomattavasti laajemmat resurssit kuin mitä meillä oli käytettävissämme. Kyseilyidemme ja pitchauksestamme saamiemme palutteiden jälkeen olimme kuitenkin vakuuttuneita siitä, että katutaide tulisi tavalla tai toisella olemaan osa M.Y. Festiä.

 

Käytännön toteutus ja lopputulos

 Katutaidekonseptin käytännön toteutus lähti liikkeelle, kun Street Art Vantaa (S.A.V.) kollektiiviin kuuluva Jesse Pasanen vieraili kurssillamme kertomassa S.A.V.:n toiminnasta ja Vantaan katutaiteesta. Jesse, joka oli omien sanojensa mukaan vannonut itselleen ettei ottaisi harteilleen enää yhtään uutta projektia juuri sillä hetkellä, innostui kuitenkin saman tien ideoistamme. Seuraavalla viikolla järjestimme yhteistyössä Street Art Vantaan kanssa graffitijamit, joissa ”Rare”, ”Deos”, ”Acton” ja tietenkin Jesse itse loivat teoksensa konttorisalin ankeisiin seiniin. Lisäksi joukko harrastetaiteilijoita maalasi meille upeita teoksia hankkimillemme vanerilevyille.

 

Jesse Pasasen seinämaalaus. Kuva: Rami Ratvio

Graffitia konkareilta: TME by “Deos” ja “Acton”. Kuva: Rami Ratvio

 

Myrtsin oma “Rare”. Kuva: Rami Ratvio

S.A.V.:n Jenni Väisäsen vinkin kautta saimme Artsilla työskentelevän Viivi Vierisen vetämään tägityöpajaa M.Y. Festiin. Tägityöpajan oheen onnistuimem myös luomaan tägäyshuoneen: vuorasimme konttorikopin seinät maitokartongilla, jotta seinille saisi vapaasti tägätä omat merkkinsä ja terkkunsa. Tägäyspisteen avulla toteutui siis pieni pala alkuperäistä suunnitelmaa, eli antaa kävijöille mahdollisuus toteuttaa itseään ja osallistua tapahtuman tilan luomiseen.

 

Tägiseinä. Kuva: Rami Ratvio

Käytännön toteutuksen tuskaisimmat haasteet olivat keskellä konttorisalia sijaitsevat kaksi koppia, joiden maalaamiseen emme toiveidemme vastaisesti saaneetkaan lupaa. Ratkaisun keksi Jesse (vai sitenkin Johannes?), joka ehdotti koppien kelmuttamista. Kelmurullalla vain pari kierrosta koppien ympäri, ja päälle voisi huoletta maalata spraymaalilla! Kelmuttaminen osoittautui kuitenkin hirveäksi hommaksi, joka muutaman pieleen menneen kerran jälkeen muuttui silkaksi epätoivon tuskaksi. Ketään oikeaa taiteilijaa ei tietenkään edes kiinnostanut kelmulle maalaaminen. Graffitijamien pikkutunneilla päätimme siis itse ryhtyä hommiin. Lopputulos ei ehkä ollut ammattitaiteilijoiden tasoa, mutta taatusti ainakin ”yhteisöllistä”, ”yllätyksellistä” ja ”osallistavaa kaupunkitaidetta”.

 

Tuskainen kelmutus. Kuva: Fanny Bergman

“Jos ei taidol nii ainaki asenteel.” Tilapioneerit töhertää. Kuva: Fanny Bergman

Katutaidekonseptin matka ideasta toteutukseen oli pitkä ja mutkikas, mutta ennen kaikkea hauska ja antoisa. Mielestäni seinämaalaukset ja graffitit loivat myrtsiläisen tunnelman M.Y. Festille, ja olivat siten olennainen osa kokonaisuutta. Samalla katutaidekonsepti oli kuitenkin myös muuta kuin vain näyttävää koristetta ankeaan tilaan. Graffitijamit ja tägityöpaja olivat verkostoitumista ammattitaiteilijoiden, harrastelijoiden ja tulevien taiteilijoiden ja harrastelijoiden välillä sekä mahdollisuus kokeilla jotakin uutta.

 

Lopuksi

M.Y. Fest ja iltatapahtuma Tanssit 2.0. houkuttelivat paikalle yli 2000 vierasta, mikä rikkoi kirkkaasti Tilapioneerit-kurssin aikaisemmat kävijäennätykset. Colosseum ja sen avoin tulevaisuus näyttivät kiinnostavan myrtsiläisiä. Itselleni kurssi antoi paljon enemmän kuin osasin odottaa. Lähi-idän tutkimuksen opiskelijana päädyin kurssille puolivahingossa, ja tilapäiskäyttö, kaupunkitukimus ja aluekehittäminen olivat minulle lähes tuntemattomia käsitteitä. Kurssi sai minut innostumaan aiheista, joita olin tuskin koskaan sen kummemmin miettinyt. Samalla sain mahdollisuuden tavata ja tutustua liutaan mielettömän mielenkiintoisia ihmisiä, joilla oli toinen toistaan inspiroivampia tarinoita kerrottavanaan. Ennen kaikkea olen kiitollinen kaikille uusille pioneeriystäville, jotka tekivät kurssista unohtumattoman. <3

Peace and love

Fanny Bergman

Lähteet

 

Heikkinen, Raine. 2018. Luento 18.4.2018. Helsingin yliopisto.

Hernberg, Hella. 2014. Tyhjät tilat. Näkökulmia ja keinoja olemassaolevan rakennuskannan uusiokäyttöön. Helsinki: Ympäristöministeriö

Myrtsi.fi: http://myrtsi.fi/index.php?option=com_k2&view=item&id=29:graffitiprojekti&Itemid=488

Rajala, Johanna. 2018. Luento 13.4.2018. Helsingin yliopisto.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *