Sisätilasta Sisäpuistoksi
Johdanto
Tilapioneerit 2018 -kurssi edellisten vuosien tapaan paneutui vajaakäytössä oleviin tiloihin ja tällä kertaa pääkohde oli Vantaan Myyrmäessä sijaitseva entinen Imatran Voiman pääkonttorina aiemmin toiminut toimistorakennus, joka tunnetaan nimellä Colosseum. Colosseum on nykyäänkin osin toimistokäytössä, mutta siellä on kuitenkin paljon tyhjää tilaa ja meidän kohteemme rakennuksessa entisen verotoimiston tilat.
Kurssin luennot käsittelivät laajasti tilojen vajaakäyttöä, niiden uudelleen ideointia ja kaupunkikulttuuria. Luentojen ja omien ideoidemme innoittamana suunnittelimme yhdessä sekä pienryhmissä erilaisia konsepteja tapahtumaan, joka huipentaisi kurssin ja kutsuisi paikalliset, ja kenet tahansa, ihmiset tutustumaan tähän hiukan tuntemattomaksi jääneeseen rakennukseen ja viettämään samalla mukava päivä monipuolisessa tapahtumassa. Tapahtuma itsessään on tilapäistä käyttöä, mutta sitä voidaan käyttää hyödyksi, kun suunnitellaan rakennuksen tulevaa käyttöä. Nykyisellä omistajalla on olemassa olevia suunnitelmia rakennuksen tulevaisuudelle, esimerkiksi hotellina ja läpikuljettavana rakennuksena, mutta kiinnostusta myös kuunnella ja testata muunkinlaisia toimintoja. Yksi luennoitsijoista eli Raine Heikkinen Kaapelitehtaalta kertoi meille, kuinka Kaapelitehtaasta muodostui Helsinkiin monipuolinen kulttuuritoimija ja hänen pääsanomansa vajaakäyttöisten tilojen käyttämisestä oli, että ”tilapäisillä ja väliaikaisilla toimilla on voimakas tendenssi muuttua pysyväksi” (Raine Heikkinen, luento 18.4.2018). Tila on sellainen, että periaatteessa siihen voi rakentuakin monen tyyppistä toimintaa ja kulttuuri voi sielläkin ottaa paikkansa. Ylen toimittaja vieraili kurssilla ja Myyrmäessä ja uutisoi, että ”Myyrmäki-liikkeen visioissa Colosseum on myös kulttuuritalo” (Yle, 21.4.2018), joten tällaiset kurssiprojekti ja tapahtuma voivat edesauttaa uutta toimintaa. Colosseumin sijainti on erinomainen ihmisten saavutettavaksi, ihan Myyrmäen keskustassa ja saavutettavissa junalla Helsingin keskustasta noin 15 minuutissa.
Vantaa myöskin kasvaa voimakkaasti väestöllisesti ja uusia palveluita ja tiloja tarvitaan monipuolisesti. Kaikkea ei kuitenkaan kannata lähteä tyhjästä rakentamaan, koska kuten Helsingissä, myös Vantaalla on vajaakäyttöisiä ja tyhjiä tiloja, jopa niinkin keskeisellä paikalla kuin Colosseum. Myös kulttuuri ja ihmisten tarpeet muuttuvat väestönkasvun lisäksi, joten tällainen projektikurssi on hyvä alusta ottaa selvää, mitä ihmiset haluavat omassa ympäristössään tapahtuvan.
Ideoita ja niiden toteutusta
Myyrmäki alueena on yksi suomen monikulttuurisimpia paikkoja ja siellä myös taide on tuotu näyttävästi katukuvaan, joten luonnollista on, että kurssimme järjestämä tapahtuma kiteytyi näiden kahden seikan ympärille ja paikallisilta ihmisiltä ja toimijoilta saimme apua, mielipiteitä ja lainattavia tavaroita helposti. Tahdoimme tuoda mukaan paljon siitä, mitä Myyrmäki ja myyrmäkeläisyys on ja onnistuimmekin siinä, sillä tapahtuma otettiin erittäin hyvin vastaan. Kävijäpalautekin oli positiivista ja toive tällaisesta jatkosta tuli esiin.
Tila itsessään oli suuri, eli meillä oli noin 2000 nelimetriä käytettävissä. Tilat olivat monipuolisia, mutta perinteisiä toimistotiloja, joka aluksi ehkä tuntui monista haastavalta. Tila kuitenkaan ei muodostunut ongelmaksi, sillä kun ideoita syntyi, niille löydettiin myös paikkansa tiloista. Tärkeää oli myös, että tilaa ei jää kovin paljoa käyttämättä ja joka puolella on jotain kiinnostavaa nähtävää. Loppujen lopuksi tila jakautui hiukan eri toimintojen mukaan ja ne toimivat hyvin yhdessä. Voikin sanoa, että tila oli hyvä erilaisten toimintojen testaamiseen ja osoitti sen, että toimitotilakin muuntuu melko helposti monenlaisiin uusiin tarkoituksiin.
Tärkeänä seikkana koko suunnitelun ja tapahtuman aikana oli, että toimimme kiertotalouden mukaan ja lähes kaikki tarvitsemamme materia oli joko lainattua tai kierrätettävissä. Ohjelmassa huomiotiin mahdollisimman monien tarpeet, syrjimättömyys ja esteettömyys ja ohjelmistossa kaikille ikäpolville jotain, jotta kaikille kävijöille muodostuisi mahdollisimman mukava päivä. Ohjelma kuitenkin oli pääosin kulttuuripainotteinen ja mahdollisuuksien mukaan paikallisuuttakin korostava.
Tavoite toteutui ja kävijöissä oli ihmisiä vauvoista vaareihin, usein yhdessä. Kaikille ohjelmille löytyi kiinnostuneita ihmisiä, oli sitten kyse pakohuoneista, kivipuutarhasta, videopeleista, meditaatiosta, musiikista, etupihan ruokatarjonnasta, Myyrmäen tulevaisuuden visiosta, pelkästä oleilusta tai muista tapahtuman konsepteista. Osa ihmisistä tuli ihan vain katsomaan rakennusta, joka on keskeisellä paikalla, mutta silti tuntematon monille paikallisille.
Ideoista konsepteiksi – konsepteista käytäntöön
Innovointiryhmässämme ideoitiin monenlaisia asioita, joista monet toteutuivatkin onnistuneella tavalla. Itseäni piinasi pitkälle kurssin aikana sinnikäs sairaus ja äänen puuttuminen, joten jouduin olemaan normaalia vähäsanaisempi ja ulkoistamaan asiat, joissa tarvittiin ääntä, muille. Ääntä ei kaikeksi onneksi tarvita nykyään jokaisessa asiassa, vaan moni asia mahdollistuu internetin välityksellä. Tilaryhmäläisenä pyrin auttamaan tilojen rakentamisessa siellä missä apua tarvittiin ja hankkimaan tarvittavia tavaroita eri paikoista. Meidän ryhmällämme oli monia konsepti-ideoita, joista melko moni toteutui joko meidän, tai muiden toteuttamana. Esimerkiksi otan tässä LEPO-loungen, Lasten nurkkauksen ja oikeastaan laajemmin koko konttorisalin, joissa nämä sijaitsivat muun toiminnan kanssa yhteistyössä ja muodostivat karusta toimistosalista päivän ajaksi viihtyisän Sisäpuiston.
Ensimmäisenä kiinnitän huomiota LEPO-loungeen, jonka toteutus piti alun perin olla sisäpihan ulkotiloissa, mutta joka loppujen lopuksi toteutui sisällä, jossa se osoittautui monille viihtyisäksi paikaksi levähtää joko omassa rauhassa tai päälavan ohjelmaa seuraten. Konseptissamme se oli kaikille ja kaikenikäisille ihmisille suunnattu, sillä jokainen tarvitsee pieniä hengähdystaukoja tapahtumassa, jossa tapahtuu paljon. Ryhmäläisemme Sampo kävi haastattelemassa ihmisten tunnelmia Helsingin kaupunginmuseon loungetilassa ja se vahvisti idean olevan tarpeellinen myös M.Y.Festissä. Jokaisella meillä oli myös ajatus loungen tarpeellisuudesta muun hälinän keskellä.
Hyvin pitkään loungea mietittiin siis ulos, jotta myös sisäpiha saataisiin tehokkaaseen käyttöön. Muutimme kuitenkin mieltämme, koska pihan epävarmat sääolosuhteet, hiukan epäturvallinen pudotus alemmalle pihalle, itse pihan sokkeloisuus ja hankaluus asentaa haluttua tunnelmaa luovaa rekvisiittaa olivat haasteellisia ja toisaalta sisälle tarvittiin mukavaa oleskelutilaa. Moni pihalle suunniteltu asia pystyttiin siirtämään sellaisenaan sisätilaan ja luomaan sisälle ulkotilan elementtejä ja koko suuren konttorisalin kokonaisuus lopulta nimettiinkin Sisäpuistoksi. Ulkotilat eivät kuitenkaan jääneet vaille käyttöä, sillä sinne oli vapaa pääsy ja myös sauna sekä tynnyrigrilli. Muutenkin sisällä lounge oli helpommin tavoitettavissa ja täydensi hyvin M.Y.Stagen kokonaisuutta, koska lapset pystyivät leikkimään siellä samalla, kun vanhemmat seurasivat lavan ohjelmaa. Suuremman loungen lisäksi ympäri tapahtuma-aluetta oli pienempiä levähdyspisteitä istumapaikkoineen.
Sisäpuisto kokosi monia pienempiä pisteitä suureksi, mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi saumattomasti ja ihmiset viihtyivät eri puolilla salia istuskellen, leikkien, pöytien ääressä piknikillä omien eväiden kanssa ja ohjelmaa seuraten. Sisäpuistoon tunnelmaa ja puistomaisuutta toivat suuret viherkasvit, joista sulassa sovussa osa oikeita viherkasveja ja osa tekokasveja. Heti sisääntulossa Humans of Myyr York -näyttely muistutti ihmisille, että tässä tuntemattomaksi jääneessä toimistotilassa voi olla yhtä kotonaan, kuin muuallakin Myyrmäessä.
Sisäpuiston loungeosuus sijaitsi lähellä päälavaa M.Y.Stagea, joten siitä pystyi seuraamaan sen esityksiä tai muuten vain oleskella ja vaikkapa nautiskella loungen herkkukojun antimista. Loungessa korostuivat värit ja iloinen meininki. Jo ennen loungen rakentumista halusimme se toteutuvan mahdollisimman vähin resurssein, mutta viihtyisyydestä tinkimättä. Pehmoinen tekonurmi oli monelle mukava leikkipaikka ja loungen pehmustetut eurolavasohvat, lahjoituksina hankitut säkkituolit ja lainatut värikkäät Pastillituolit taas tarjosivat muille mukavia hetkiä istuskeluun ja keskusteluun. Jo konseptivaiheessa halusimme, että lounge olisi puoleensavetävä tila kaikenikäisille ihmisille ja se toteutui todella hyvin, kaiken ikäiset näyttivät viihtyvän rennossa tilassa.
Puistot ovat usein lapsiperheiden suosiossa, joten myös Sisäpuistossa oli hyvä olla oma kokonaisuus lapsille. Sisäänkäynnin lähelle sijoitettu leikkinurkkaus veti runsaasti kävijöitä ja sen erillisyys kauempana olevasta Taaperodiskosta sai suuren lasten määrän jakautumaan tasaisemmin koko tapahtuman tiloihin, eikä isompaa ruuhkaa tullut missään vaiheessa, vaikka vilkasta olikin. Lelujenvaihtopisteessä leikittiin yhdessä ja lelut vaihtoivat omistajaa hyvässä hengessä ja erityishitti oli pallomeri. Pallomeri on lähes retroa, niitä löytyy enää harvemmasta paikasta, vaikka kaikki niistä pitävätkin. Erityisen tästä pallomerestä teki se, että se oli sallittu kaikenikäisille, joten pienimmätkin pääsivät sinne turvallisesti vanhempiensa kanssa. Pallomeri oli niin suosittu, että siellä oli vielä leikkijöitä päivätapahtuman sulkeuduttua, eivätkä he olisi millään malttaneet lähteä pois. Pallomeri oli mukana ja innovointiryhmän ensimmäisissä ideoissa, mutta se hylättiin liian kalliin vuokran takia. Onnekas sattuma kuitenkin teki sen mahdolliseksi, sillä löysimme sen lainaksi Helsingin kaupunginteatterilta ja se rakentui vanhaan toimistokoppiin kierrätysmateriaalien ja messumattoverhoilun avulla. Viereiseen toimistokoppiin rakentui lelujenvaihtopiste, johon kävijät saivat itse tuoda ja viedä leluja. Kierrätysryhmistä saimme leluja lukuisilta lahjoittajilta, joten se oli heti ensimmäisillekin kävijöille aarreaitta ja yhteisleikkien soppi, jossa monet viipyivät pidemmänkin aikaa. Pallomereen tai leluhuoneeseen ei tarvittu periaatteessa mitään ylimääräisiä resursseja, eli se on hyvä osoitus siitä, että pienet asiat ovat tärkeitä, eikä niihin tarvitse edes suurta rahallista panostusta.
Sisäpuiston kokonaisuuteen kuului myös meidän konsepteissamme ollutta erityyppistä taidetta tussityöpajasta suuriin graffiteihin, jotka ovat muutenkin Myyrmäen alueella esillä paikallisen kansalaistoiminnan ja Street Art Vantaan toimesta. Graffitien vastapainoksi toteutui myös suuri tekokukista rakennettu teos, eräänlainen kukkagraffiti, joka toi esille tapahtuman nimen ja toimi erinomaisena kesäisenä taustana loungelle sekä peitti toimistomaisuutta seinällä, johon ei olisi muuta taidetta pystytty sen materiaalin takia toteuttamaan.
Koska olin itse sen toteuttaja, olen melko ylpeä aikaansaannoksestani. Joidenkin mielestä oli surullista, että teoksen joutui purkamaan nopeasti pois. Minun mielestäni se ei ollut yhtään surullista, sillä se oli tarkoitettu lyhytaikaiseksi ja sen kuuluikin kadota jäljettömiin tapahtuman jälkeen. Työtä oli paljon, mutta se oli sen arvoista. Hienointa siinä oli se, että se ei vaatinut työn lisäksi juurikaan resursseja. Siihen tarvittiin vain suuri määrä teatterilta lainattuja tekokukkia ja muutamia rasiallisia karttaneuloja, joita voi käyttää myöhemmin muihin tarkoituksiin. Näin siitä ei jäänyt jäljelle lainkaan jätettä tai korjaustarpeita suuresta koostaan huolimatta.
Samoin pystyin toteuttamaan lelujenvaihtopisteen täysin lahjoitetuilla leluilla ja kankailla. Tapahtuman jälkeen lelut siirrettiin toimistorakennuksen pihalle ja ilmoitin paikallisiin kierrätysryhmiin, että sieltä saa tulla noutamaan mieleisiään leluja ja muita tavaroita, kuten kankaita, kukkia sekä kierrätettyjä huonekaluja ja rekvisiittaa.
Koko Sisäpuiston ja muidenkin tilojen rakentumiselle todella tärkeää oli, että saimme kontaktin Helsingin kaupunginteatteriin ja heidän myötämieliseen näyttämäpäällikköönsä. Meille tärkeää oli se, että toimimme kiertotalouden hengessä ja mahdollisimman vähän jätettä tuottavasti. Saimme todella paljon tarpeellista tavaraa sieltä lainaan ja näin vältyimme hankkimasta tavaroita, joita olisi ollut vaikea saada nopeasti kierrätettyä eteenpäin. Täytyy myös sanoa, että ensimmäinen käynti teatterin rekvisiittavarastossa oli todella mieleen jäävä kokemus, siellä on todella paljon tavaraa tekokukista avoautoihin. Tuntui vaikealta käsittää, kuinka joku pystyy hallitsemaan sitä kokonaisuutta, mutta usean käyntikerran jälkeen se alkoi tuntua jo kotoisalta ja tavaroita palauttaessa oli mukavaa, että pystyi muistamaan lähes kaikelle oikean paikan. Joka tapauksessa ilman teatterin lainatavaroita esimerkiksi lounge ei olisi ollut niin viihtyisä kuin siitä nyt tuli ja olen iloinen, että olin tilaryhmässä ja pystyin valitsemaan kokonaisuuden kannalta tärkeitä ja yhteensopivia esineitä ja asioita tekonurmesta pallomereen.
En oikeastaan muuttaisi mitään LEPO-loungesta tai lasten leikkialueesta, sillä kohderyhmät löysivät ne oikein hyvin. Vähän jäi harmittamaan se, että Sisäpuiston kahvinmyynti oli peruuntunut aivan loppusuoralla, koska loungessa oli tarkoitus myös nautiskella virvokkeita rauhassa. Herkkukoju kuitenkin korjasi paljon kahvilan puutetta.
Uskon myös, että vastaavia tapahtumia ja tiloja olisi mahdollista toteuttaa Myyrmäessä tämänkin jälkeen, sillä alueella on paljon kaupungin osastaan ylpeitä ja monitahoisesti aktiivisia ihmisiä sekä paljon ihmisiä, joita kiinnostaa, mitä heidän kotikulmillaan tapahtuu.
Lähteet:
Raine Heikkinen, luento 18.4.2018
Yle, 21.4.2018 https://yle.fi/uutiset/3-10164003 (viitattu 30.5.2018)