ENDORFIINITILAT – MITÄ MYYRMÄESSÄ LOPULTA TAPAHTUI? (Elisa ja Nele)

Voiko konttorissa todella tuntea olonsa hyväksi tai inspiroitua? Voiko konttorissa avautua täysin uusia maailmoja? Tätä tutkii konsepti, joka kulkee nimellä Endorfiinitilat.

MIELIHYVÄÄ MYYRMÄKEEN 

Endorfiinitilat toteutettiin osana laajempaa projektia, jolla etsittiin uudenlaista tilapäiskäyttöä tyhjään toimistotilaan Colosseum Business Centerissä. Rakennus on valtava graniittinen maamerkki ja jäänne 1980-luvulta keskellä parhainta Myyrmäkeä. Se ei koskaan päässyt palvelemaan sille luodussa tarkoituksessa silloisen Imatran Voiman, nykyisen Fortumin, pääkonttorina, vaan on tarjonnut tiloja useille toimijoille – kokoonsa nähden vain liian harvoille. Kurssilla pohdittiin ja kokeiltiin, kuinka kiinteistöä ja sen lähialuetta voidaan kehittää tilapäiskäyttöjen avulla, ja minkä tyyppiset käyttötarkoitukset kiinteistöön soveltuvat. Lisäksi pieni endorfiinitiimimme halusi selvittää, miten toimistotyöhön tehdystä tilasta saa tehtyä osallistavan taiteen tilan: tilan, jossa työ unohtuu, ja ihminen on kokemuksissaan läsnä.

Pääkaupunkiseudulla on jäänyt, ja ennusteiden mukaan jää yhä enemmän, toimistotiloja tyhjilleen. Tällä hetkellä vajaakäyttäisiä toimistotiloja on pääkaupunkiseudulla noin miljoona neliötä. Tähän on vaikuttanut muun muassa se, että uusia toimistotiloja rakennetaan työympäristössä tapahtuvan murroksen takia. Yksittäisistä konttorihuoneista siirrytään yhä useammin monitilaiseen ympäristöön. Sen sijaan, että vanhoja toimitiloja muokattaisiin uusiin tarpeisiin sopiviksi, rakennetaan uusia toimistorakennuksia ja hylätään vanhat. (Hernberg 2014, 32.) Sen vuoksi toimistotilan tarkastelu Tilapioneerien näkökulmasta on ajankohtaista ja tukee Tilapioneerien periaatetta kiertotaloudesta. Tyypillisesti konttorit vain eivät ole paikkoja, jotka herättäisivät luovuuden, ja taiteelliselle toiminnalle on usein otollisemmat olosuhteet riisutummissa paikoissa, kuten vanhoissa tehtaissa (Heikkinen, 2018). Ympäri maailmaa on lukuisia esimerkkejä kiinnostavan kaupunkikulttuurin synnystä hylättyihin ja karuihinkin paikkoihin – myös siksi, ettei niihin useinkaan kohdistu taloudellisia intressejä tai tiukkoja sääntöjä – mutta toimistoja ei niin usein näe käytettävän monipuolisesti. Vielä.

Myyrmäki, Myrtsi, Myyr York tarjosi hedelmällisen pohjan projektille. Betonisessa ja urbaanissa lähiössä on viime vuosina kehittynyt monipuolista kulttuuria, ja alue tunnetaan muun muassa värikkäästä katutaiteestaan sekä ainutlaatuisesta Myyrmäki-liikkeestään, joka edistää paikallista toimintaa. Myyrmäen keskusta, jossa jo kivikaudella asuttiin, kehittyy nyt suurten rakennushankkeiden muodossa Kehäradan solmukohtana. (Hako, 2009. Niskanen, Pasanen, Rajala, 2018). Paikallisia piirteitä silmällä pitäen, mutta samalla jotain uutta ja yllättävää kaivaten kehitimme M.Y. Festiin endorfiinitiloja, jotka kutsuivat taide-elämyksiin.

ENDORFIINITILOJEN SYNTY

Ensin olivat harrastehuoneet, mutta ne muotoutuivat pian kokemushuoneiksi, jotka tuottaisivat kävijöissä endorfiineja eli mielihyvähormoneja. Suunnitteluvaiheessa erilaisia huoneita oli viisi: musiikki-, tanssi-, kuvataide- ja elokuvahuone sekä audiovisuaalinen meditaatiotila. Halusimme luoda tiloja, joissa olisi mahdollisuus kokeilla jotain uutta, mutta jotka toisaalta sallisivat myös vierestä seuraamisen ja vapaan eläytymisen. Endorfiinitilat tarjoaisivat ennen kaikkea uusia kokemuksia ja ruokkisivat mieliä.

Testasimme konseptin kiinnostavuutta haastattelemalla kohdennetusti lähipiiriämme sekä erilaisia asiantuntijoita. Haastattelujen myötä tarkentui Endorfiinitilojen kohderyhmä ja saimme vinkkejä mahdollisista yhteistyökumppaneista. Erilaisten harrastusten kokeileminen kiinnosti, mutta myös rauhalliset tilat saivat kannatusta. Haastattelut myös muistuttivat paikallisista toimijoista, mikä innoitti ottamaan yhteyttä Slim Milliin, vaikka hänen esiintymisensä M.Y. Festissä ei kuulunutkaan konseptiimme. Yhteistyökumppanit ja esiintyjät olivat kuitenkin avainasemassa Endorfiinitilojen kehityksessä ja määrittivät niiden sisältöä ja toteutusta. Kun esimerkiksi tietyt tahot eivät ehtineet mukaan, tilalle piti löytää jotain muuta. Konseptin hioutumiseen sen lopulliseen muotoonsa vaikuttivat lisäksi tapahtuman teema ja muiden ohjelmakonseptien kehittyminen.

 

Loimme M.Y. Festiin neljä tilaa: elokuvasalin, meditaatiotilan, aisti-installaation ja takkahuoneen. Kolme jälkimmäistä tehtiin toimistohuoneisiin ja elokuvasali – eli audiovisualue – oli osa suurempaa hallia, joka yhdisti Endorfiinitiloja. Yhdessä nämä tilat muodostivat oman kokonaisuuden, joka pidettiin muuta tapahtumaa hieman rauhallisempana.

 

 

Halli oli haastava tila konseptin taustalle, sillä avointa tilaa, läpikulkua ja erilaisia ääniä oli runsaasti. Yhtäältä konsepti tarvitsi levollisuutta ja toisaalta helppoa saavutettavuutta. Hallia oli tarkoitus hieman rajata ja kulkua ohjata, mutta tila muodostui tilaryhmän panostuksesta niin miellyttäväksi ja mielenkiintoiseksi erilaisine elementteineen, että se haluttiin jättää avoimeksi. Tila alkoi muistuttaa nykytaiteen museota. Haasteena oli lopulta vain muutama erilainen ohjelmanumero, mutta niitä porrastamalla kakofonia vältettiin.

 

 

 

Audiovisualueella (elokuvasalissa) näytettiin lyhytelokuvia. Yhteistyössä AAVE Circuitsin kanssa M.Y. Festissä esitettiin lyhytelokuvakooste Virvatulet: Raha, Noituus ja Napoli. Virvatulet on AAVEen vuosittain valitsema kooste suomalaisen mediataiteen levityskeskuksen AV-arkin uusista levitykseen tulleista teoksista. Lisäksi avoin elokuvantekijöiden yhteisö Euphoria Borealis koosti tapahtumaan lyhytelokuvanäytöksen.  M.Y. Festin näytöksen teemoina olivat kaupunki, monikulttuurisuus ja lähiö. Euphoria Borealiksen puheenjohtaja Carlos Marroquin kävi myös esittelemässä järjestön toimintaa esityksen aluksi. Lisäksi muiden ryhmäläisten tuottamana audiovisualueella näytettiin myyrmäkeläisen R3-järjestön tyttöryhmän lyhytelokuvia ja bailattiin danceokea.

Elokuvat näytettiin avoimessa tilassa hallin takaosassa. Avoin tila teki elokuvien katsomisesta helposti lähestyttävää ja tavoitti tapahtumaan haluttua olohuonemaista tunnelmaa, jota loivat myös mummolamaiset pitsi- ja kukkaverhot. Tila vaati kuitenkin lähes jatkuvasti läsnäolevan salivalvojan tai oikeastaan äänivalvojan, sillä taustahälyn vaihtelujen ja toisaalta elokuvien äänenlaadun vaihtelujen takia äänenvoimakkuutta oli säädettävä tarpeen mukaan.

 

Takkahuone syntyi hetken mielijohteesta tilan rakennusvaiheessa. Joku ryhmäläisistä oli tuonut Colosseumille sähköisen koristetakan, joka päätyi sisustamaan yhtä konttorihuonetta kolmen lepotuolin kanssa. Huone toimi seurustelutilana ja myös imetyshuoneena.

 

Audiovisuaalinen meditaatiotila toteutettiin yhdessä Lightsleeperin kanssa. Lightsleeper loi tilaan audiovisuaalisen elämyksen live-ambient -setillään ja live-visuaaleillaan. Huone toteutui lähes sellaisenaan kuin sen idea alunperin oli: pieni konttorihuone muuntui rentouttavaksi levähdyspaikaksi. Haasteen loi pieneen huoneeseen tuotu esitystekniikka, joka kuumensi huonetta. Tämä ratkaistiin sillä, että Lightsleeper esiintyi vain osan päivästä. Huone oli kuitenkin koko päivän kävijöille avoin löhöilypiste patjoineen ja tyynyineen. Äänivuodot lavalta ja elokuvasalista jännittivät, mutta meditaatiotilan hyvä äänentoisto loi tilaan itsenäisen äänimaiseman.

 

Betonipuutarhana tunnettu post-humanistinen aisti-installaatio syntyi kaupunkitaiteilija Lauri Jäntin aloitteesta, ja lopulta Nelen ja Laurin yhteistyönä. Lähiön ja toimistorakennuksen kovista elementeistä inspiroitunut kokonaisuus houkutteli ihmiset tutkimaan kiven ja betonin olemusta ja ymmärtämään ympäristöään uudesta näkökulmasta. Laurin fasilitoiman metamorfoosin ja lattiaan teipatun polun kautta pääsi Nelen luomaan installaatioon, jossa erilaiset materiaalit imitoivat kiveä ja betonia, oikean tavaran ohella. Matkallaan, itse valittu kivi kädessä, ihmiset muuttuivat kukin tyylillään ja pysyivät uudessa olemuksessaan eri tavoin – toiset pidempään, tarkastellen tapahtumaa uusin silmin. Kokemus vaikutti rituaalinomaiselta ja meditatiiviselta – myös palautteen perusteella.

Ovet huoneeseen pidettiin auki, mutta installaatio rakennettiin eristämään vähän ääntä ja peittämään näkyvyyttä sinne luodun matalan äänimaiseman ja rauhallisen tunnelman säilyttämiseksi. Tila herätti uteliaisuutta ja sitä piti vahtia yllättävän aktiivisesti, jottei sinne mennyt kukaan ilman tärkeää alustusta. Kokemuksen oli tarkoitus olla kokonaisvaltainen ja rauhallinen, muttei kuitenkaan muusta tapahtumasta eristetty. Ohikulku oli tärkeää osallistumisen kannalta, ja hallin vaihtuva äänimaisema muutti kokemusta luonnollisesti. Olennainen osa performanssia oli nimenomaan vuorovaikutus ympäristön ja ihmisten kanssa.

 

IHMISET TEKEE ENDORFIINITILAT

M.Y. Fest täytti ja jopa ylitti odotuksemme. Colosseum todella avautui tapahtumapäivänä myyrmäkeläisten huvimaailmaksi, eräänlaiseksi kokemukselliseksi olohuoneeksi. Toimistotilasta on mahdollista loihtia kulttuurikeskus, taiteilijaresidenssi, teknoklubi, nykytaiteen museo, lasten festari – kooltaan erilaisia huoneita voidaan muunnella halutuiksi inspiraation mukaan! Endorfiinitiimimme oli fiiliksissä: kokemushuoneet onnistuivat piilottamaan kiinteistön alkuperän. Työnteon sijaan tila ohjasi vapautumaan, nautiskelemaan ja levähtämään.

Endorfiinitilat on joustava konsepti, joka muokkautuu tilan, ajan ja tapahtuman luonteen mukaan. Se voidaan toteuttaa niin ulko- kuin sisätiloissa vuodenaikojen rajoitteet huomioiden. Erilaiset kokemushuoneet voivat vaatia paljonkin esitystekniikkaa ja muita materiaaleja tai olla hyvinkin yksinkertaisia resursseiltaan. Endorfiinitilojen ytimessä kuitenkin on tarjota kokeellisia taide- ja kulttuurielämyksiä matalalla kynnyksellä. Paikallisuus on olennainen inspiraationlähde: Endorfiinitilat haluavat nostaa esiin paikallisia kulttuuritoimijoita sekä toisaalta tarvittaessa tuottaa paikallisille asukkaille täysin uusia kokemuksia. Tämän onnistuminen on mahdollista kiinnostavien yhteiskumppaneiden ansiosta. Toivomme, että kokemushuoneet innostivat myös kiinteistönomistajia niin, että jatkossakin myyrmäkeläiset saavat Colosseumissa kaikkia aisteja kutittelevia elämyksiä.

 

 

Endorfiinitilojen arvoja ovat esteettömyys, maksuttomuus ja osallistavuus. Ihmisten tausta ei saa muodostua esteeksi uusille elämyksille ja kokemuksille vaan tilat tarjoavat kaikenlaisia kokemuksia kaikenlaisille ihmisille. Lopulta ihmiset tekevät Endorfiinitilat.

 

Elisa Honkanen ja Nele Korhonen

 

LÄHTEET

Hako, Jukka. 2009. Myyrmäki: Kampakeramiikasta kauppakeskukseen. Vantaa: Kellastupa.

Heikkinen, Raine. 2018. Luento 18.4.2018. Helsingin yliopisto.

Hernberg, Hella. 2014. Tyhjät tilat. Näkökulmia ja keinoja olemassa olevan rakennuskannan uusiokäyttöön. Helsinki: Ympäristöministeriö.

Niskanen, Petteri. 2018. Luento 29.3.2018. Helsingin yliopisto.

Pasanen, Jesse. 2018. Luento 18.4.2018. Helsingin yliopisto.

Rajala, Johanna. 2018. Luento 13.4.2018. Helsingin yliopisto.