Hei! Raportoin tässä lyhyesti omia tuntemuksia kurssilta, sekä kahdesta konseptista (Videopelihuone ja M.Y. Fest Erätauko -kisastudio), joiden toteuttamisissa olin mukana.
Johdanto
Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston jokakeväisellä Tilapioneerit-kurssilla tarkoituksena on etsiä ja ideoida uudenlaisia käyttötapoja Pääkaupunkiseudulla oleville tyhjänä tai vajaakäytöllä olevilla rakennuksille. Kurssin aikana kehitellään kunkin rakennuksen identiteetin mukaiseksi räätälöityjä tilapäiskonsepteja, jotka konkretisoituvat yhden päivän aikana avoimessa kaupunkitapahtumassa.
Tänä vuonna kurssi suuntautui Vantaan sydämessä sijaitsevaan Myyrmäkeen ja sen aseman viereiseen kolossaaliseen Colosseum-toimistorakennukseen. Käytössämme oli yli 700 m2 tyhjää toimistotilaa, sekä hulppea rakennuksen sisäpiha. Tilojen keskiössä oli valtava toimistosali, minkä lisäksi käytössä oli noin tusinan verran toimistokoppeja. Loppupeleissä kaupunkitapahtumamme levisi kuitenkin myös rakennuksen muihin tiloihin, kuten alakerran auditorioon ja etupihalle.
Kurssin koostui pääasiassa Vantaata ja tilapäiskokeiluja esittelevistä luennoista, sekä itse konseptien suunnittelusta ja toteuttamisesta. Kurssin aikana saimme kuunnella useiden eri tahojen näkemyksiä Myyrmäestä ja tilapäiskäytön mahdollisuuksista, ja tutuksi tulivatkin muun muassa Myyrmäki-liikkeen, Street Art Vantaan, Vantaan kaupungin ja Kaupungin Kaiun edustajat. Luentojen myötä tuli selväksi, minkälaista käyttöä tiloihin halutaan ja mitä niissä raameissa on ylipäätään mahdollista toteuttaa.
Vaikka luennot olivat opettavaisia, pääfokus oli itse tekemisessä. Suunta tässä oli hyvin nousujohteinen: ensimmäisillä kurssikerroilla mm. heiteltiin ideoita ja kehiteltiin sopivia nimiä kaupunkitapahtumalle ja konsepteille, mikä eteni yhteistyökumppaneiden ja materiaalien hankkimisesta aina viimeisten päivien käytännön puurtamiseen. Kurssin aikana ”brainstormattiin”, innovoitiin, jalostettiin ja toteutettiin lukuisia tilapäiskäyttökonsepteja, joista parhaimmat selvisivät itse tapahtumaan asti. Lähtökohta käytännössä jokaisessa konseptissa oli vastata tarpeeseen, eli haluttiin luoda sellaista tekemistä, joka kiinnostaisi M.Y. Festin potentiaalisia vierailijoita. Ensiarvoisen tärkeää konseptien onnistumisessa olikin siis (maantieteen kurssille ominaisesti) sijainnin ja Myyrmäen ominaispiirteiden ymmärtäminen. Tapahtuma haluttiin myös suunnata mahdollisimman monelle eri ihmisryhmälle, mikä näkyikin ideoiden diversiteetissä. Haluttiin luoda tapahtuma Myyrmäkeläisille.
Näin kurssin jälkeen voidaan sanoa tapahtuman onnistuneen. Paikalla kävi yli 2000 vierasta ja silmämääräisesti arvioituna jokaiselle konseptille näytti olevan kysyntää. Tuleva näyttää, miten tiloja tullaan jatkossa hyödyntämään ja jääkö yksikään konsepteista pidempiaikaiseen käyttöön joko Myyrmäessä tai jossain muualla.
Asiasta kukkaruukkuun – konseptin luomisprosessin vaiheet
Vaikka M.Y. Festin ohjelmatarjonta vaihteli kivipuutarhasta pallomereen, oli niille kaikille yhteistä tie, jonka ne kulkivat teoreettisesta ideasta käytännön toteutukseen.
Jotta konseptissa osattaisiin ottaa jo suunnitteluvaiheessa huomioon mahdolliset esteet, haasteet ja resurssit, käytettiin suunnittelun kehyksenä konsptikortteja, joihin kirjattiin muun muassa konseptin idea pähkinänkuoressa, vaadittavat resurssit, kohdeyleisö, perustelut konseptin tarpeelle ja konseptin luomisessa mahdollisesti esiin tulevat haasteet. Näin minimoitiin riskit sille, että konsepti ei onnistuisikaan.
Juurikin konseptin tarpeen kartoittaminen oli olennaisin ja yleensä ensimmäinen asia konseptin suunnittelussa. Tässä auttoivat juurikin kurssin luennoitsijat, joilla oli paikallistuntemusta Myyrmäestä ja sen asukkaista. Etenkin Myyrmäki-liikkeen Petteri Niskanen toi hyvin esille, mitä kaikkea Myyrmäessä on jo järjestetty, eli mikä on toiminut ja mille olisi mahdollisesti kysyntää. Tätä tukivat myös Vantaan kaupungin edustajat, jotka toivat esille lukuja mm. myyrmäkeläisistä väestöryhmistä.
Vaikka tarve tietylle konseptille olisikin tunnistettu, piti aina pitää mukana todellisuuden realiteetit. Pomppulinnaa ei ollut mahdollista saada paikalle mitenkään järkevään hintaan, mutta yhteen toimistokoppiin rakennettiin täysin toimiva pallomeri. Etupihalle ollut järkevää raahata panssarivaunua vierailijoiden pällisteltäväksi, mutta sinne saatiin VPK:n paloauto. Sisäpihalle ei voinut rakentaa kokkoa paloturvallisuuden takia, joten tyydyttiin grillin. Konsepteille olikin ominaista niiden eläminen, muuttuminen ja mahdollinen kuoppaaminen sen mukaan kuin eri yhteistyökumppanit ja materiaalit varmistuivat. Tavallisesti vasta lopussa näki, mitä olikaan tullut tehtyä.
Penaltia ja pleikkapelejä – ohjelmakonseptien esittely
Omista alkuperäisideoistani loppuun asti ei selvinnyt yksikään, tai sitten ne sulautettiin osaksi muita konsepteja. Olin kuitenkin mukana teippirullien kanssa monien konseptien käytännön toteutuksessa ja päävastuussa yhdessä Eemin kanssa Videopelihuoneesta ja M.Y. Fest Erätauko -kisastudiosta.
Videopelihuoneen tarve huomattiin siinä vaiheessa, kun tajuttiin, että tapahtumasta löytyi kyllä lapsille ja aikuiselle ohjelmaa, mutta ei juurikaan tekemistä nuorisolle. Alun perin tarkoituksena oli järjestää turnaus, jossa kilpailtaisiin NHL- tai FIFA-urheilupeleissä, mutta lopulta näimme parempana vaihtoehtona pitää pelaaminen kaikille avoimempana ja rennompana, sillä tämä oli helpompi organisoida ja palveli paremmin tapahtuman perusluonnetta.
Yksi kurssille asetetuista tavoitteista oli järjestää M.Y. Festin vieraille tekemistä myös itse tapahtuman jälkeen, jotta nämä jäisivät alueelle ja tulisivat myös Kaupungin Kaiun järjestämään iltatapahtumaan. Sopivasti juuri tuohon aikaan pelattiin myös Suomen ja Etelä-Korean välinen ottelu jääkiekon MM-turnauksessa, joten tämä hyödynnettiin. Puitteet kisakatsomolle saatiin Colosseumin puolesta, sillä pääsimme pitämään kisastudiota alakerran valtavaan auditorioon.
Kummankin konseptin toteutus onnistui suhteellisen kivuttomasti. Videopelihuoneen laitteisto löytyi Myyrmäen nuorisotalolta ja Aalto-yliopistolta, joten konseptin materiaali ja yhteistyökumppanit järjestyivät todella helposti. Kisastudiokin oli jo valmiiksi paikalla ja pääasiallinen ennakkovalmistelu koostui lähinnä laitteiston testaamisesta.
Itse tapahtumapäivänä kummallekin konseptille löytyi kysyntää, mitä olimme tietysti toivoneet ja olettaneet. Kuitenkin toisin kuin videopelihuoneen kanssa oli odotettu, houkutti se lähinnä lapsia ja näiden vanhempia. Nuorisoa tapahtumassa ei muutenkaan näkynyt, joten ilmeisesti joko videopelihuoneen markkinointi oli jäänyt liian vähäiseksi tai sitten muuta M.Y Festin tarjontaa ei koettu tarpeeksi mielenkiintoiseksi, jotta nuoriso olisi innostunut tulemaan paikalle. Oli kuitenkin ilahduttavaa nähdä, että videopelihuoneessa oli lähes jatkuvasti joku pelaamassa, eli selvästi kysyntää oli.
Erätauko -kisastudio ei innostanut katsojia siinä määrin kuin olimme odottaneet ja parhaimmillaankin yleisössä istui 20-30 katsojaa. Siinä mielessä konsepti ei onnistunut sellaisena vetonaulana ja vieraiden ”lukitsijana” kuin olisi toivottu.
Mitä olisi sitten voinut tehdä toisin? Videopelihuoneen suhteen yksi rajoittava tekijä oli käytettävissä olevan tilan ahtaus, eikä huoneeseen olisi voinut sijoittaa useampaa ruutua tai sohvaa. Lisäksi edellä mainitun turnauksen järjestäminen tai markkinointiin panostaminen olisi ehkä houkutellut kohdeyleisöä paremmin paikalle. Lisäksi vierailijat olisivat toivoneet enemmän vaihtelua pelitarjontaa, mutta käytännössä tämän järjestäminen olisi ollut vaikeaa yhdellä konsolilla.
Kisastudion kanssa todennäköisesti eniten kävijämäärää rajoittava tekijä oli kohdeyleisön suppeus. Kyseessä oli MM-kisojen alkusarjan ottelu huomattavasti Suomea heikompaa vastustajaa vastaan, joten oli ymmärrettävää, ettei ottelu kiinnostanut suurta yleisöä. Auditorion ympäristöön olisikin voinut yrittää rakentaa jotain jääkiekon lisäksi, kuten ruokatarjoilua tai oheisohjelmaa erätaukojen ajaksi. Yritimmekin saada M.Y. Festissä suurta suosiota keränneen danceoken pystyyn auditorion ulkopuolelle. Kaunis sää myös varmasti ajoi ihmisiä sisältä ulos, mutta onneksi osa ei mennyt etupihaa pidemmälle ja jäi odottamaan sinne iltatapahtuman alkua. Tämänkin konseptin kanssa olisi tietysti voinut myös panostaa enemmän markkinointiin.
Loppusanat
Tilapioneerit ja M.Y. Fest opettivat paljon Myyrmäestä, yhteistyöstä, kulttuuritapahtumien järjestämisestä ja tilapäiskäytön mahdollisuuksista. Budjetti yli 2000 ihmisen tapahtumalle oli mitätön ja oli yllättävää huomata, miten paljon tällaisen tapahtuman materiaaleista oli mahdollista lainata tai tehdä kokonaan itse. Yhteistyökumppanien ja henkilökohtaisten suhteiden merkitys korostuikin tapahtuman mahdollistamisessa.
Kun iso osa tehtiin itse tekemistä myös riitti. Varsinkin viimeisen viikon loppurutistuksen aikaan päivät venyivät välillä epäinhimillisenkin pituisiksi ja teippirulla toisensa perään hupeni mattojen alle ja ikkunoiden karmeihin. Kaiken työn jälkeen olikin terapeuttista repiä alas omia tuotoksia ympäri Colosseumia. Samaan aikaan oli kuitenkin jossain määrin turhauttavaa poistaa kaikki jäljet omasta työstä ja vaivannäöstä, joka M.Y. Festin eteen oli tehty. Se, jättikö M.Y. Fest mitään muuta vaikutusta, kuin muiston yhden päivän ajan kestäneestä tapahtumasta, jäänee arvoitukseksi.
– Jouko Lappalainen