Annin tekstit valkoisella
Tommyn tekstit vaaleanoranssilla
Suunnittelua
Tilapioneerit -kurssin ensimmäisinä viikkoina meidät jaettiin tuotantoryhmiin, joissa aloimme ideoimaan erilaisia konsepteja joita voisimme tapahtumassa toteuttaa. Tämä oli mielenkiintoista aikaa, sillä meille annettiin ohjeistus olla torppaamatta mitään ideoita. Sen sijaan meidän tuli pohtia, kuinka siitä hulluimmaltakin kuulostavasta ideasta voisi saada aikaan toteuttamiskelpoisen. Itseäni kiehtoi ajatus jostakin aivan laatikon ulkopuolelta ajatellusta ideasta; kuulin nimittäin, että viimevuotiseen tapahtumaan tilapioneerit olivat toteuttaneet nakudiskon! Siis diskon, jossa tanssittiin ilman rihman kiertämää. En kyllä itse ehkä olisi uskaltanut mukaan diskoilemaan, mutta olihan se ajatuksena loistava. Kuitenkin melko varhaisessa vaiheessa päätimme yhteisen linjan siitä, että M.Y. Fest tulee olemaan kaikenikäisten tapahtuma, joten hautasin haaveet nakudisko 2.0:sta.
Joku tai jotkut viiden hengen tuotantoryhmäporukastamme heitti ilmoille idean pakohuoneista. Innostuin ideasta, sillä olen muutaman kerran käynyt ratkomassa sellaisia itsekin ja tykkäsin kovasti. Minä ja kaksi kurssikaveriani, Tommy Tienhaara ja Sanni Häkkinen, aloimme sitten viemään ideaa eteen päin projektinimellä Synapsitilat.
Pakohuoneidea tuntui erityisen kiinnostavalta idealta siksi, että siinä yhdistyi moni hyvä asia. Se on hieno esimerkki siitä, miten Colosseumin tyyppisen konttorikolossin tiloja voisi käyttää uudelleen. Konttorirakennus eroaa rakenteeltaan paljon esim. teollisuushallista, joka on ollut tilapioneerien kohteena aiemmin, siinä että tilat koostuvat pitkälti käytävistä ja huoneista. Konseptissa on myös potentiaalia jatkokäyttöä varten – tiloihin voisi hyvin kuvitella jatkuvaa pakohuonetoimijaa, eikä se vaadi M.Y. Festin kaltaista tapahtumaa ympärilleen. Pakohuoneet aktivoivat aivonystyröitä ja opettavat ryhmässä toimimista – jopa tuntemattomien kesken. Pakohuoneet toimivat kaikenikäisille ja kielisille, ainakin jos ne ovat suunniteltu hyvin. Siksi konsepti sopii hyvin juuri Myyrmäkeen, jossa asuu paljon vanhuksia, lapsia ja vieraankielisiä. Lisäksi pakopelit ovat usein hyvin kalliita, mutta tässä tapauksessa ne ovat ilmaisia. Näin teoriassa kaikki pääsisivät kokeilemaan pakohuoneita, myös ne joille ne tavallisesti ovat liian hintavia. Haasteina näimme urakan, jonka oletimme olevan melkoisen suuri, sekä sen että käyttäjämäärä tapahtuman aikana on rajattu. Lisäksi oli olemassa riskit että jotain voisi mennä pieleen – olennaisia tavaroita voisi hajota, tai aikataulut voisivat epäonnistua. Esteistä huolimatta lähdimme rohkeasti viemään konseptia eteenpäin.
Seuraavalla kurssikerralla ”pitchasimme” Synapsitilat -konseptia muille kurssilaisille yllä olevan konseptikortin mukaisesti. Konseptimme otettiin vastaan mielenkiinnolla niin muiden kurssilaisten, kuin myyrmäkeläistenkin toimesta. Tämä rohkaisi meitä ryhtymään tuumasta toimeen.
Testausta
Seuraava askel projekti Synapsitiloissa oli asiantuntijahaastattelu. Tommy hankki meille haastattelun Suomen ensimmäisen pakohuonepelin perustaneelta, Inside Out Escape -yrityksen johtajalta, Agnes Kaszasilta. Saimme häneltä tarpeellista tietoa ja neuvoja pakohuoneiden pyörittämiseen liittyen. Agnes ja hänen työkumppaninsa pitivät myös meidän ideaamme M.Y. Festeillä järjestettävistä pakohuoneista sekä realistisena että kiinnostavana, ja he halusivat lähteä tekemään yhteistyötä kanssamme. Ilman yhteistyötä Inside Outin kanssa, en usko että meidän huoneistamme olisi tullut mitään. Saimme heiltä muun muassa välineitä ja tarvikkeita huoneisiimme, ja saimme myös käydä pelaamassa porukalla yhden heidän pakohuoneistaan. Se oli todella hauskaa ja antoi meille myös paljon ideoita omia huoneitamme varten.
Seuraavan viikon olin valitettavasti poissa, eli jäin paljosta ideoinnista ja tavaroiden hankkimisesta paitsi. Kun palasin lomaltani, näyttivät niin Colo kuin pakohuoneetkin aivan erilaisilta. Olimme saaneet sinne tavaroita niin kaupunginteatterilta, Inside Outilta, Colon romukasoista, kuin kurssilaisten kotoakin (aikamoista panostusta!). Myös pakohuoneiden tarinat ja pulmat olivat alkaneet selkiytyä.
Jo konseptikortissa olimme ideoineet kaksi pakohuonetta, joista toinen (”olohuone”) tulisi olla helpompi, ja ns. kieletön, eli visuaalisiin vihjeisiin pohjautuva, ja siten soveltuva kaikenikäisille ja -kielisille. Toinen, ”konttori”, olisi taas perinteisempi ja haastavampi pakopeli. Alkuvaiheen ideointi toteutui yllättävän tarkasti – ”mummon olohuoneessa” ryhmän tehtävänä oli löytää mummon kadoksissa olevat silmälasit ennen kuin Kauniit ja rohkeat alkaa TV:stä! Konttorihuoneessa taas Myyrmäen ydinvoimalan ilkeä pomo aikoo valuttaa kaikki ydinvoimalan jätteet Mätäojaan, ja ryhmän tehtävänä oli murtautua hänen konttorihuoneeseensa lounastauon aikana ja estää pomon pahat aikeet!
Aiempina vuosina kurssilaiset olivat saaneet käydä lainaamassa tavaraa kansallisoopperan varastosta. Tämä ei valitettavasti onnistunut tänä vuonna oopperan muuttuneiden lainaamiskäytäntöjen takia. Onneksi tilaryhmän velhot saivat luotua kontaktin Helsingin kaupunginteatterin varastovastaavaan, ja saimmekin käydä tutkimaan josko heidän varastostaan löytyisi lainattavaa M.Y. Festiä varten. Kaupunginteatterin varasto osoittautui todelliseksi aarreaitaksi – jo pelkästään varastovierailu oli ikimuistoinen kokemus, jossa tuhannet mitä erikoisimmat entiset (ja tulevat) lavasteet olivat sijoitettu katakombimaiseen maanalaiseen luolaverkostoon. Pakohuoneisiin saimme monta käytännöllistä esinettä, mm. valtavan piiloluukullisen maapallon, keinutuolin ja vitriinikaapin. Tapahtuman muuhun käyttöön saatiin esim. pallomeri, Eero Aarnion pastillituoleja sekä valtavia tekopuita.
Saimme myös mahdollisuuden käydä lainaamassa tavaraa InsideOutin varastosta. Saimme sieltä roimasti eritoten pakohuoneisiin käyttökelpoisia esineitä, kuten lukkoja, lukittavia laatikoita, ”mummomaista” rekvisiittaa sekä walkie talkie-pareja. Kävin lisäksi Kumpulan yliopistokampuksella hakemassa muutaman lainatavaran, kuten tietokonenäytön + näppäimistön sekä piirtoheitinkalvoja. Nämä tietenkin konttorihuoneeseen, jonne loimme oikeasti ”toimivan” tietokoneen käyttöjärjestelmän. Olimme Annin kanssa juuri käyneet ohjelmoinnin perusteet-kurssin, jonka pohjalta osasimme koodata *todella* yksinkertaisen Java-ohjelman johon käyttäjän piti osata syöttää esim. oikean salasanan ja muita peliin liittyviä koodeja. Colosseumin takakäytävällä, aivan huoneittemme vieressä, oli myös erikoinen nurkkaus, joka oli käytännössä hylättyjen toimistotavaroiden kaatopaikka. Se osoittautui hyvin käteväksi resurssiksi, josta pystyi luovasti ottamaan erilaisia esineitä huoneisiimme – luonnollisesti lähinnä konttorihuoneeseen.
Kun saimme huoneet rakennettua täyteen kuntoonsa, aloitimme niiden testaamisen. Koehenkilöinä toimivat testiryhmät, jotka muodostuivat lähinnä meidän kavereista ja lähipiiristä. Testiryhmiltä saadun palautteen ja huomioiden perusteella pystyimme hiomaan huoneitamme, ja huomasimme että mitkä jutut toimivat ja mitkä eivät. Konttorihuoneen saimme valmiiksi melko hyvissä ajoin, mutta olohuonetta rakensimme muistaakseni vielä M.Y. Festiä edeltävänä päivänä. Pakko kyllä sanoa, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen!
Toteutuksesta
Teimme konttorihuonetta varten tapahtumapäivään ilmoittautumiskalenterin, jotta halukkaimmat pääsevät varmasti pelaamaan ilman jonottamista. Kaikki varattavissa olleet ajat buukattiin hetkessä. Pääpäivänä minulla (Anni) ei ollut paljoa aikaa pakohuoneille, sillä muut velvollisuudet kutsuivat. Saimme vapaaehtoisen Mirkan pyörittämään huoneita Tommyn kanssa ja he hoitivat yhdessä kyllä homman nappiin.
Ajanvarausjärjestelmä kattoi päivän ensimmäiset kaksi ja viimeiset kaksi tuntia. Olimme viimeisiin päiviin asti suunnitelleet konttorihuoneen ajan puolituntiseksi, sisältäen 20 minuuttia peliaikaa ja 10 minuutin ”korjaustauon” jossa pakohuone siivotaan ja kaikki peliobjektit palautetaan omille paikoilleen. Normaalit, kaupalliset pakohuoneet kestävät yleensä tunnin, mutta tällöin koko tapahtumapäivän aikana peliä ehtisi pelata vain 7 ryhmää. Puolen tunnin kierto alkoi kuitenkin tuntua liian hektiseltä, ja lopulta päätimme muuttaa konttorihuonepelin 45 minuuttiseksi, sisältäen 30 minuuttia peliaikaa ja 15 minuuttia korjaustaukoa. Toinen pelimme – mummon olohuone, oli alusta asti aikataulultaan joustava, jolloin sitä ei ollut yhtä tärkeää aikataulutta.
Vaikka päivä olikin hyvin hektinen ja pinna välillä kireällä, onnistui konsepti erittäin hyvin – aikataulut pitivät, esineet pysyivät ehjinä, ja pelaajat olivat onnellisia. Vapaaehtoinen avustaja Mirka oli esimerkillisellä työmoraalilla ja hienolla asenteella aivan korvaamaton apu. Kiitos siitä hänelle!
Saatiin myös hyvää palautetta päivästä, tässä esimerkiksi lyhyt ja ytimekäs palaute, joka totta vie lämmitti sydäntä.
Lopuksi
Pakohuoneet onnistuivat lopulta todella hyvin. Lopussa itselleni tuli vielä mieletön ”ahaa-elämys” kun kävin läpi tavaroita tapahtuman jälkeen. Huomasin, että huoneiden budjetti, bensakulut poisluettuna, oli tasan 0€! Emme olleet siis ostaneet yhtäkään esinettä uutena tai edes käytettynä, vaan kaikki oli saatu joko lainattua, lahjoitettua tai ”dyykattua”, eikä juuri mitään päätynyt jätteeksi. Tämä sopi erittäin hyvän tämänvuotisen Tilapioneerit-teemaan, eli kiertotalouteen. ”Kiertotalouden tausta-ajatuksena on, että ihmiskunta ei pysty käyttämään loputtomasti neitseellisiä luonnonvaroja, vaan tarvitaan viisaampaa resurssien käyttöä (katso myös resurssiviisaus) ja siirtymistä pois lineaarisesta ”take-make-waste”-mallista” (Wikipedia: Kiertotalous). Synapsitilat toimivat hienona esimerkkinä innovatiivisesta tilojen ja esineiden uusiokäytöstä, ja siitä olen hyvin ylpeä. Toisaalta, vaikka huoneet olivatkin supersuosittuja ja täynnä käytännössä koko tapahtuman ajan, ei konsepti ehkä kuitenkaan tavoittanut niitä kaikkein hankalimpia kohderyhmiä. Vieraskielisiä tai vanhuksia ei uskaltautunut lainkaan, ja monet pelaajat vaikuttivat olevan ennestään pakopeliharrastajia tai kurssilaisten koulukavereita. Lapsiperheet löysivät onneksi pelit aika hyvin, ja kävipä paikallinen julkkis ja Suomen ainoa tosielämän supersankari (Wikipedia: Laserskater), pelaamassa!
M.Y. Fest, ja Synapsitilat onnistuivat kaiken kaikkiaan paremmin kuin osasin haaveillakaan. Tapahtuma opetti minulle sen, että kaikenlaiseen hommaan voi kyetä jos on hyvää porukkaa ja tahtotilaa asioiden toteuttamiseen. Haluan lopuksi vielä kiittää kurssin opettajaa Rami Ratviota, muita ohjaajia, kurssikavereita, luennoitsijoita, yhteistyökumppaneita, sekä ihan kaikkia jotka meidän tapahtumaan osallistui. Tilapioneerit -kurssi antoi ainakin tälle cityketulle niin paljon enemmän kuin viisi opintopistettä!
Lähteet:
Wikipedia: Kiertotalous. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiertotalous. Noudettu 31.5.2018.
Wikipedia: Laserskater. https://fi.wikipedia.org/wiki/Laserskater. Noudettu 31.5.2018.